Keijuja kantapäiden alla -runoesitys
Millaista on rakastua ja rakastaa, kun ulkoinen todellisuus ja logiikka ovat sitä vastaan? Kun rakkaus iskee kuin vasara tai ikuinen tuli, yllättäen ja hallitsematta? Kun lähdön aika koittaa aina, vaikka rakastetun luona ”heinäsirkat laulaa lujempaa”.
"Keijuja kantapäiden alla" paikkaa siinä missä se repii kappaleiksi, rakastaa ja lopulta myös vihaa, mutta aina kaikista eniten kaipaa. Helmi Valkeen runoesitys on tarina etäsuhteesta ja rakastumisesta alusta alkaen aina siihen hetkeen asti, kun
”mun puhelin ei enää
välky kauniita valoja
ne ei saa tanssii kilpaa
mun sydämen katossa”
ja se on ainoa näkyvä merkki siitä, että ikuiseksi luultu, kaikenpolttava rakkaus onkin nyt poissa.
"Keijuja kantapäiden alla" paikkaa siinä missä se repii kappaleiksi, rakastaa ja lopulta myös vihaa, mutta aina kaikista eniten kaipaa. Helmi Valkeen runoesitys on tarina etäsuhteesta ja rakastumisesta alusta alkaen aina siihen hetkeen asti, kun
”mun puhelin ei enää
välky kauniita valoja
ne ei saa tanssii kilpaa
mun sydämen katossa”
ja se on ainoa näkyvä merkki siitä, että ikuiseksi luultu, kaikenpolttava rakkaus onkin nyt poissa.
Suositukset (0)
Ei suosituksia
Tilaajat eivät ole vielä jättäneet sanallista suositusta palvelusta.