AARO HELLAAKOSKEN (1893 – 1952) RUNOJA

"ELÄMÄN KESKIPÄIVÄ – ILTA"
Aaro Hellaakosken (1893 – 1952) runoja

* Aaro Antti Hellaakoski oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantieteen opettaja. Hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana Hellaakoski oli modernismin uranuurtajia Suomessa.
* Tilaisuudessa kuullaan Hellaakosken pidetyimpiä runoja ryhmiteltynä: "kuin erakko" – " veri vetää" – "liekissä kuluttavassa" – "valmis kuunteluun".
* Kokonaisuutta ovat olleet lisäkseni suunnittelemassa rovasti Lauha Peltola ja maisteri Reijo Peltola
* Toteuttaminen onnistuu yksin, mutta esimerkiksi sellisti voisi syventää tunnelmaa jaksojen välissä.

***
TARKEMPI ESITTELY:

Aaro Hellaakoski 1893-1952
Aaro Hellaakoski on pohjalaista lestadiolaista talonpoikaissukua. Hän opiskeli isänsä jälkiä seuraten luonnontieteitä. Hän kulki koko ikänsä tutkien Saimaan tai Puulaveden rantaviivoja, jotka olivat myös väitöskirjan aiheena. Hän oli Helsingin tyttönormaalilyseon yliopettaja ja yliopiston dosentti. Hän julkaisi 14 runo- ja aforismikokoelmaa

"Kuin erakko"
Aaro Hellaakoski oli runoilijana jääräpäinen kyselijä, jonka henki harhaili yksin maailmankaikkeudessa etsien totuutta. Hänellä oli jo varhain tietoisuus omasta kutsumuksestaan ja erikoislaatuisuudestaan. Ainoata elämässä arvokasta tuntui olevan ihmisen kyky kärsiä, kunnes jäljelle jää vain ”yö ikiautuas silkinmusta”.

"Veri vetää"
Runoilijan lähestyessä kolmeakymmentä hänessä murtautuu esiin voimakas tunne, rakkaus. Onnellinen rakastuminen, naimisiinmeno ja lasten syntyminen tuovat uuden sisällön elämälle. Luonnonrunoissakin on pehmeämpiä sävyjä. Elämän keskipäivä lähestyy. Työ, perhe ja tutkimus vievät ajan. Runojen kirjoittaminen jää 12 vuodeksi.

"Liekissä kuluttavassa"
Ajatus Jumalan olemassaolosta on vaivannut Hellaakoskea hänen nuoruudestaan alkaen. Sodan syttyessä, hädän hetkellä, kysymys valtaa mielen kokonaan. Yksinäisen eristäytyjän on pakko aueta muille ”kipeydestäs, kiihkeydestäs, yksinäisestä ylpeydestäs”. Koko maailman kärsimys, epätoivo kansamme kohtalosta, omat syyllisyydentunnot vievät runoilijan aivan kuoleman rajalle. Kuin sattumalta hän löytää purkautumistien takaisin runoon. Tampereella keväällä 1944 tapahtuu käänne. Hellaakoski on kuvannut sitä runossa Hengen manaus.

"Valmis kuunteluun"
Siitä keväästä lähtien Hellaakoski lukee säännöllisesti Raamattua. Hän haluaa kypsyä rakkauteen, pyyteettömään, hiljaiseen. Vaikka kirkko jää vieraaksi, kilvoittelussaan runoilija kokee kuin ihmeen. Hänen oma minänsä kasvaa yhä pienemmäksi, vain katselijaksi ja kuuntelijaksi. Samalla syvä kiitollisuus valtaa mielen. Koko luomakunta ylistää Luojaansa. Näistä tunnoista kasvavat mestarikauden runot. Ikuisuus on aivan lähellä, kuolemassa kaikki salvat raukeavat.

Tekstit: Lauha ja Reijo Peltola